Oltiin ajettu jo pitkään. Oltiin vauhdin huumassa.
Käännyimme risteyksestä, vilkasin peiliin, lähdit kiihdyttämään perääni.

Vilkaisin eteen päin ja takaisin peiliin.
Sä olit kadonnut.

Hiljensin ja pysähdyin pientareelle.
Näin että ihmisiä juoksi ojaa kohti. Autonkin kääntyi ympäri,pysähtyi ja ulos juoksi mies.

Menin paniikkiin, en itkenyt, mutta en saanut pyörää käännettyä.
Mietin juoksevani paikalle, mutta en saanut nostettua jalkojani.

Istuin vain tiellä, pyörän vieressä ja katsoin.

Sä onneksi nousit ojasta. Muut nostivat sun pyörän.

Sä ajoit hienolla sisulla pyörän takaisin kotiin, vaikka illlla päivystyksessä kerrottiin, että jalkasi oli murtunut.

Mä ihailen tuota asenetta. Sä olet vahva.

Kerroit, että harkitsit jo hetken moottoripyöräilyn lopettamista, mutta ei.
Ei se yksi tieltä suistuminen sitä määrää. Sä et voi sen takia luovuttaa.

Yhtälailla voisi talvella liukastua ja katkaista jalkansa.

Nyt se sentään kävi asian parissa mitä rakastat tehdä.
Asian parissa mikä saa irti arjesta.