Enään en jaksaisi nousta sängystä ylös aamuisin,en päivisin enkä iltapäivisin. Voisin vaan nukkua ja hautautua peiton alle lämpimään. Ainoastaan Sinä saat minut ylös joka päivä. Muuten en nousisi.

Muistan mitä kävi viime syksynä, miten rakkaimpani lähti jonnekkin parampaan paikkaan, jonnekkin missä kivut ei enään häiritse, jonnekkin missä saat nukkua rauhassa. Oisitpa vielä nukkumassa kainalossani, leikimässä kanssani ja piristämässä päivääni.

Mutta sinun aikasi oli liian aikasin. En susta ois ikinä halunnut luopua, mutta kivut ja tuska vei voiton. Syöpä vei voiton sinusta. Rakastan sua aina, äidin poika. Äidin pieni enkeli poika.