" Anna anteeksi, mä olen pahoillani"

Ei mitään vastausta, ei mitään. Se ehkä kertoo jo miten pahasti olen sua satuttanut.

Miten mä aina onnistun satuttamaan kaikkia? Ennen mä syytin kaikkia muita riidoista. Se vika ei tietenkään ikinä ollut minussa. Kaikki muut teki kaiken väärin paitsi minä.

Nyt mä olen alkanunt tajuamaan, että kaikki tämä vika on minussa. Minun päässä, minun sanomisissani ja minun tekemisissä.

Muistan miten mä sanoin sulle etten voi kävellä 400 metriä kotiin ja sanoin että hae mulle kypärä.

Muistan miten sä katsoit mua ja sanoit ettet jaksaisi, mutta lähdit silti hakemaan mulle kypärää.

Muistan miten mä huusin vielä "Aja lujaa, haluun nopeasti kotiin!"

Luulin että mä olin taas se tärkein henkilö. Muulla ei ole väliä kun että mä pääsen moottoripyöränkyydillä kotiin.

Vasta kun sä lähdit kovaa pihasta, liian kovaa, mä tulin ajatelleeksi, että mitä jos sä ajaisitkin kolarin ja kuolisit. Aloin ajattelemaan suakin, en vain itseäni.

Meni minuutti, toinen ja kolmas. Sitten sain kuulla että olit ajanut pahan kolarin. Olit suistunut mutkasta.

Sain kyydin paikalle. Näin sut makaamassa maassa ja romuttuneen moottoripyörän, sun kengät oli lentänyt pois jaloistasi. Menin paniikkiin. Kaikki oli vain mun syytä.

Katsoin hetken. Lähdin kävelemään pois. Aloin juoksemaan.

Kuulin miten te huusitte mua takaisin, kuulin miten huusitte etten saa mennä yksin.

Juoksin,juoksin ja juoksin. Juoksin metsän läpi. En ajatellut, itkin vaan ja juoksin.

Päässä pyöri vaan että se oli minun vika, vaan minun vika.

Onneksi sä säilyit hengissä. Vieläkin sä sanot ettei se ollut mun syytä, että itsehän sä päätit ajaa kovaa, mutta en voi uskoa sitä.

Se oli mun vika. Mähän sut pakotin lähtemään ja ajamaan vielä lujaa. Ja sen takia että MINÄ pääsisin kyydillä kotiin.

Mun tekee vieläkin pahaa katsoa sun arpia, mun tekee pahaa kuunnella sitä, että sen takia myit sen pyöräsi pois, mun tekee vieläkin pahaa kuunnella ettei se muka ollut mun vika, koska se oli.

Vika on mussa. Todettu on .

Antakaa mulle anteeksi, ajattelen vaan itseäni. 

Nyt yritänkin vaan nukkua ja olla hiljaa, niin keneenkään ei satu. En kestä muuten enään.