Jalka ei oo vieläkään kunnossa. Kyllä mä silti juoksemassa kävin. Särki vaan liikaa.

Tänään ja eilen olin onnellinen. Saatin meidän riita sovittua. Ja minä , vaikken edes itse uskoisi, pyysin anteeksi. Ja tarkotin sitä todella. Mua melkeen itketti, halasin sua ja kysyin saanko anteeksi. Sä halasit takas ja sanoit,että saan. Hymyilin vaikka oon lihonnut. Tuli tosi hyvä mieli. Tunsin hetken olevani taas iloinen.

Mutta, toinen kaveri, kaveri jolle mä puhuin mistä vaan, kaveri mikä oli ja on vieläkin tärkeintä  mun sydämessä, ei anna mulle anteeksi. Ei suostu edes puhumaan kanssani. Mä vaan olen niin pahoillani. Sun kanssa olisi tärkeintä mun elämässä sopia tää, vaikka mä itse olen valehdellut ja mokannut. Mutta mä myös olen pahoillani, ei sun tarvitse antaa anteeksi. Kuhan tiedät että pysyt aina mun sydämessä ja en voi koskaan unohtaa sunkanssa vietettyä aikaa.

" Sä oot mun sydämmessä aina, vaikka tää onkin vaan yksi raita.

Sanat sulle, ihan kun kuuluisit mulle.

Kaikki ne muistot oot valmis unohaa, ja mut pohjalle pudottaa,

Mut susta en haluis päästää irti, koska oot mulle rakas silti,

Mä ite mokasin ja myönnän sen. Valehtelin ja myönnän sen.

Mut jos sut takas saisin, antaisin ihan kaiken."

"Tein tyhmyyksiä, tiedän sen itsekkin, silti mä yritän muuttaa tapojani, uskoisit mua,mä olen pahoillani."

" Tuhat kertaa oon sulta pyytänyt anteeksi, jos se ei riitä, oon kovin pahoillani."