Taas itken.

Sun kuva yhtäkkii vilahteli mun silmissä, muistin kun oltiin teillä yötä. Tunsin sen saman tunteen kun silloin kun nukuin sun vieressä. Tunsin sen saman vihlaisun.

En tajua miksen voisi jo unohtaa sua. Enköhän mä ole miettinyt jo ihan tarpeeksi.

Mutta en ilmeisesti. Tunnen olevani ihan yksin. Haluisin että joku ottaisi mua kädestä ja halaisi mua.

Ja sanoisi ettei päästä koskaan irti, ja ettei anna mun enään koskaan pudota.

Huomenna taas tunnen sen epätoivontunteen.

Antakaa jo mun olla. Antakaa mun vaan nukkua .